Tornion Kerhoravintola – Historiikki

PIENI PALA KERHORAVINTOLAN HISTORIAA

Kerhoravintola on palvellut asiakkaita jo vuodesta 1932 lähtien.

Oulunläänin maaherran antamalla luvalla 12. syyskuuta 1932 Kerho Ry sai harjoittaa 1. luokan ravintolaliikettä omia jäseniään ja heidän vieraitaan varten. Kerholla ei ollut omaa huoneistoa, vaan se kokoontui Lipon talon alakerrassa Jääkärinkatu 10. Siellä Kerholla oli käytössään keittiö ja neljä huonetta. Yhdessä huoneessa oli biljardipöytä.

Silloisen tarjoiluhenkilökunnan kertoman mukaan Kerhoon kuului viitisenkymmentä jäsentä. Aikaa kulutettiin seurusteluun, lehtienlukuun, radionkuunteluun ja biljardin- ja pokerinpeluuseen.

Kun huoneistossa oli oma keittiö ja naisihminen hoiti emännyyttä, voitiin tilata kahvia, voileipiä ja vaikkapa pikkulämpimiä. Jos joku halusi käyttää vahvempia aineita, hän toi ne tullessaan.

Alussa tarjoilun hoiti neiti Aune Kulju, mutta kun Kerho sai A 1-klubioikeudet kieltolain kumoamisen jälkeen, neiti Kulju oli liian nuori tarjoilemaan alkoholia. Hän joutui jättämään paikkansa neiti Aune Masalinille ( myöh. Rydberg ).

Kerhon aukioloaikaa ei oltu rajoitettu, mutta jatkoajasta perittiin lisämaksu. Yömaksu oli kaksi markkaa klo 24-01 ja jokaiselta tunnilta sen jälkeen viisi markkaa aina aamu kuuteen asti.

Vuonna 1958 nämä lisämaksut olivat vastaavasti seuraavat: jäsenet ja heidän vieraansa, jotka olivat kerhohuoneistossa puolen yön jälkeen maksoivat jokainen yömaksua 50 markkaa yhteen asti ja siitä edelleen sata markkaa tunti. Naisvieraista kannettiin puolet em. maksuista. Vierasmaksu oli 50 markkaa. Jäsenten perheet vapautettiin näistä maksuista.

OMAAN TALOON

Tornion Kerhon oma huoneistokysymys ratkesi, kun kruununvouti Ilmari Forstadius ja hammaslääkäri Soini Hilden myivät Kerholle talon ja tontin Eteläpuistokatu 18 ( nykyinen Puutarakatu 18 ) osoitteesta. Myyntipäivä oli 23. marraskuuta 1936 ja hinta 165 000 markkaa.

Tämä rakennusmestari Tason vuonna 1923 rakentama talo oli rakenteeltaan varsin erikoinen eikä se asuintalona muutoinkaan ollut kaikin osin sovelias Kerhon vaatimuksiin. Niimpä maistraatilta anottiin lupaa tehdä tarvittavat muutos- ja lisärakennustyöt.

Oma kerhotalo kasvatti myös jäsenmäärää ja toimintakin vilkastui. Tanssi-illanviettoja järjestettiin joinakin merkki- ja juhlapäivinä. Päätettiin, että tanssiminen sallittiin pyynnöstä muillekin yhteisöille jotka järjestivät Kerholla tilaisuuksia.

Talvi- ja jatkosodan aikana Tornion Kerho jatkoi toimintaansa tavallaan normaalisti. Asiakasmäärä oli kuitenkin vähäisempi ja alkoholin anniskelua rajoitettiin.

Kiinteistö myytiin 20.8.1968 Rakennustuote Oy:lle 75 000 markan kauppahinnalla.

Rakennustuote Oy:n kanssa oli sovittu, että Kerho saa oman huoneiston purettavan talon paikalle rakennettavasta kiinteistöstä. Talo valmistui niin, että luovutustarkastus oli jo 16. lokakuuta 1969. Näin Tornion Kerho Ry sai oman ja tarkoitukseensa sopivan huoneiston tästä As Oy Tasonmäen kiinteistöstä.

Klubioikeuksia ei enää myönnetty, kun uusi alkoholilainsäädäntö tuli voimaan vuoden 1969 alusta.

Uusi Kerhoravintola, joka nyt oli yleinen ravintola, päätettiin antaa vuokralle yksityiselle yrittäjälle tarjousten perusteella.

Ensimmäinen vuokrasopimus solmittiin ravintoloitsija Irja Lindenin kanssa. Myöhemmin sopimus siirtyi Senja Hakinille ja Ester Pajuselle. Ravintoloitsija Eero Tikkanen piti Kerhoravintolaa vuoden 1976 alusta viidenteen kesäkuuta 1978. Hän jätti konkurssihakemuksensa myötä huomattavat velat mm. Tornion Kerho ry:lle.

Tämän jälkeen ravintola oli tyhjäkäynnillä ja huoneistoa kunnostettiin. Kerholle rakennettiin mm. pieni baariosasto.

Tyhjäkäyntiaikaa Tornion kaupunki ja torniolaispankki yrittivät käyttää hyväksi, nimittäin Kerhon anniskeluoikeudet pyrittiin siirtämään pankin omistamassa tilassa toimineelle baarille. Onneksi Kerhon johtokunta oli valveilla. Torjuva vastine Alkoon lähti viipymättä ja asia tuli näin järjestykseen ja oikeudet säilyivät Kerholla.

Seurasi lisää kaatamisyrityksiä. Taloyhtiö teki kyseenalaiseksi Kerhon omistusoikeuden alakerran tiloihin. Musiikkikin oli taloyhtiön mielestä liian häiritsevää. Näin saatiin jarrutetuksi uusien yrittäjien Maija ja Mikko Kontiolan ravintolatoiminnan alku aina joulukuun alkuun 1978.

Kontioloilla olikin sitten määrätietoiset ja oikeat otteet ravintolatoimissaan. Se oli ilmeisen onnistunutta ja molempia osapuolia tyydyttävää. Seitsemänkymmenluvun lopulla tuntuikin, että kaikki keinot Kerhon kaatamiseksi oli käytetty loppuun. Rauha palasi hiljalleen myös taloyhtiön ja Kerhon välille.